Yleison pyynnosta Meksikon suomalaisvahvistus aktivoituu taas.

Edellisen paivityksen jalkeen onkin tapahtunut paljon! Koulua on enaa pari viikkoa + final examit jaljella ja lahto alkaa etenkin Maijulla ja Essilla lahestya. Sita ennen onkin ollut kiire nahda ja kokea koko Meksiko!

Haaga saisi olla meista ylpea! 28.2.-2.3. jarjestettiin vaihtareille reissu Baja Californialle. Jostain syysta valaiden katselu ei oikein kiinnostanut miespuolisia oppilaita, lopulta Bajalle lahti 9 tyttoa Suomesta, Saksasta, Jenkeista, Kanadasta ja Ranskasta. Neljan paivan aikana ehdittiin nahda jenkkiparatiisi Cabo San Lucas ja La Paz, seka noin sata valasta ja ainakin yhta monta humalaista jenkkituristia! Reissu oli kaikin puolin mahtava, ainoa miinus oli AeroCalifornian koneet, jotka todennakosesti lensivat turbulenssin voimalla. Hegissa kuitenkin selvittiin. Onneksi.

Turvallisuusohjeet. Mikäli laskeudumme mereen, irroittakaa istuimenne.

Ballena

Ja humalaisista amerikkalaisista ei kyllä ollut puutetta....

Seuraavana viikonloppuna jarjestettiin kunnon Suomibileet. Tarjolla oli korvapuusteja ja salmiakkia, seka tietysti perinnejuomia Fisua ja Salmaria! Kaikki meni kuin kuumille kiville ja bileet oli menestys. Harva muistaa mitaan loppuillasta.

Suomibaari

Läheisyys lämmittää. Ainakin tehtiin Suomea tunnetuksi!

Kolme paivaa jaksettiinkin sitten kiltisti kayda koulua kun otettiin varaslahto Spring Breakille ja lennettiin torstaina 13.3. Cancuniin! Humalaisia jenkkituristeja loytyi taaltakin enemman kuin edes osattiin odottaa. Viihdyttiin kaupungissa nelja yota, joiden aikana ehdittiin lentaa kerran baarista ulos, paasta 2 kertaa MTV:lle ja saada vippipassit kaupungin hienoimpaan baariin (saastettiin USD65/paa seka parin tunnin jonotus kun sisaankaynti tapahtui takaoven kautta). Kulttuuripuolen hoitivat Chichen Itzan mayarauniot.

El Castillon pyramidi Chichen Itzalla

Täydelliset rannat. Viihdyttiin meressä tunteja!

Maanantaina oltiin jo vasyneita Cancunin meininkiin ja otettiin bussi kohti Tulumin paratiisirantoja.Yovyttiin bungaloweissa ilman sahkoa ja suihkua. Yleisista suihkuista tuli merivetta. Kaupunki oli kuitenkin taydellinen rentoutumiseen Cancunin jalkeen! Taas nahtiin vahan raunioita.

Meidän "koti"

Vaihteeksi vähän autiompia rantoja

Seuraavana aamuna pakattiin kamat aikaisin ja suunnattiin kohti Belize Citya. Rajanylitys Belizeen oli yksinkertaista. Tosin heti rajan ylitettyamme kuulimme, etta palataksemme Meksikoon, tarvitsemme viisumeihin leimat Meksikon suurlahetystosta. Ensimmainen paiva menikin suurlahetystoon jonottaessa ja passi+viisumikopioita hankkiessa. Mikas siina, Belize Cityssa ei juuri nahtavyyksia ole. Loydettiin onneksi kiva majatalo, jonka isanta kokkasi meille haita illalliseksi ja illanviettona pelattiin Tarot kortteja ja muita isannan peleja.. Seuraava paiva vietettiin Cityn edustalla olevalla Caye Caulkerin saarella snorklaten. Nahtiin jattirauskuja, haita, "barrakudia", raidallisia, taplikkaita ja sateenkaaren varisia kaloja. Merivesi oli 28'c ja saari oli ehdottomasti yksi reissun suosikkikohteista! Illalla lahdettiin toiveikkaina kohti Meksikon rajaa, leimat viisumeissamme. Rajalla saimme kuitenkin kuulla, etta ylitysmaksu tanne suuntaan on USD22. Reissusta vasyneina raivostuimme tasta vahan enemman kuin olisi ollut tarpeen, mutta koska tinkimisemme ei tuottanut tulosta, maksoimme summan ja palasimme Meksikoon.

Meidän VIP -bussi Belize Cityyn

Karibianmeren tunnelmaa Caye Caulcerin pääkadulla

Marie's launrdymat Caulcerilla

Seuraavat nelja paivaa vietettiin kauniissa, kolonialistisissa kaupungeissa Etela-Meksikossa, Palenquessa ja San Cristobal de las Casas:ssa. Naimme lisaa raunioita, seka pari vesiputousta. San Cristobalissa oli paasiaisen kunniaksi jarjestetty karnevaalit, joihin ehdimme osallistua.

Palenque

Pikaruokaa

Viidakkoa Palenquen Mayaraunioiden ympärillä

Pyöräretki San Cristobalissa

Ethän tuo bussiin kanoja, eläviä tai kuolleita.

Misol Ha

Koko porukka yhdessä Agua Azulin putouksilla

Kyllastyttyamme vuoristokaupunkien kylmyyteen teimme 15h bussimatkan Puerto Escondidoon. Kaupunki oli varmasti huippu, mutta siita nauttimista haittasi se, etta puolet meista oli palanut ja puolet sairasti vatsatautia/ruokamyrkytysta. Ulkona oli myos sen verran kuuma (37'c), etta toinen paiva vietettiin kokonaan sisalla, tuulettimien alla. Olimme innoissamme lahdossa viileaan sisamaakaupunkiin Oaxacaan, kunnes luimme Lonely Planetista, etta Oaxaca on itse asiassa Escondidoakin kuumempi. Huh huh.

Iso fisu

Oaxaca osoittautui kuitenkin hyvaksi kaupungiksi lopettaa reissu. Maisteltiin mezcalia, heinasirkkoja ja mayasuklaata, seka ostettiin tuliaisia niin, etta reput hadin tuskin mahtuivat kiinni. Tassa vaiheessa laskettiin, etta bussissa oli vietetty naiden reilun 2 viikon aikana sellaiset 65 tuntia, joten 30h bussimatka Mazatlaniin ei oikein houkuttanut.. Vahat valitettiin budjetista ja buukattiin lennot Guadalajaraan, josta oli "enaa" 8h matka takaisin kotiin.

Mayordomon suklaatehdas ja myymälä.

Torimummo

Maiju maistoi heinäsirkkaa.

Koska välimatkat Meksikossa on aika pitkiä, varakuski ottaa lepoa tavaratilassa toisen kuskin ajaessa.

Viikon paasta lahdetaan katsastamaan Pohjois-Meksiko; Kuparikanjoni ja Chihuahua. Siita paivitykset toivottavasti nopeammin.

Rankan karnevaali viikon jälkeen totesimme tarvitsevamme lepoa, joten päätimme lähteä San Blasiin rentoutumaan. San Blas on pieni kylä noin <?xml:namespace prefix = st1 ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:smarttags" />300 km Mazatlanista etelään. Se on tunnettu ihanista rannoista ja viidakosta. Perjantaiaamuna pakkasimme reppumme ja lähdimme matkaan. Meksikolaiseen tapaan bussimatka kestikin noin 7 tuntia. Bussi kierteli pikkuteitä ja kuski pysähtyi välillä syömään. Pääsimme kuitenkin onnellisesti perille ja löysimme kivan ja edullisen hotellin meitä vastaa kävelevän naisen opastuksella.  

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Seuraavana aamuna suuntasimme viidakkoon! Tarkemmin sanottuna lähdimme jokiajelulle Tovara-järvelle. Retki oli upea ja näimme mm. krokotiilejä, käärmeitä, kilpikonnia ja erilaisia lintuja. Kävimme ajelun aikana myös krokotiilitarhassa.   Järvessä oli myös mahdollisuus pulahtaa uimaan, mutta krokotiilit ja kyltti "uiminen omalla vastuulla" sai meidät jättämään sen väliin. Viidakosta palattuamme suuntasimme rannalle, koska ilma oli melkeinpä tuskaisen kuuma. San Blas osoittautui täydelliseksi paikaksi rentoutumiselle, koska yöelämää ei juuri ollut, joten ehdimme kerrankin nukkua univelkaa pois.

 

Seuraavana aamuna suuntasimme vielä rannalla nauttimaan auringosta ennen kotiinlähtöä. Kotiinpäin otimme sitten ensimmäisen luokan bussin ja matka taittuikin hieman nopeammin.

 

 

 

 -Bussissa onpi tunnelmaa

 

 

 

-paikallinen aamiainen

 

 

-viidakkoon!!!!!!

 

 

- maisemaa veneestä

 

 

-HUI, krokotiili

 

 

-ja kilppari

 

 

-uiminen omalla vastuulla

 

 

-Team Finland viidakossa

 

 

-Jos nälkä yllättää, voi banaanin poimia suoraan puusta

 

 

-erilaisia lintuja oli paljon

 

 

-San Blasin ranta

 

 

-Anne ja Essi

Päästiin kokemaan vuosittaiset karnevaalit täällä Mazatlanissa (31.1-5.2). Kaupunki alkoi jo hyvissä ajoin valmistautua, koristautua tähän tapahtumaan ja koulussa meitä ahkerasti varoiteltiin ihmispaljoudesta ja että kannattaa jättää ylimääräiset rahat (mitäköhän ne on?!) ja korut, siis kaikki meidän arvokkaat timanttikorut, kotiin. Koulusta oli karnevaalien takia lomaa 2 päivää, mikä oli loistavaa, pystyin keskittymään olennaiseen!

Ihmismäärä lisääntyi selvästi ja etenkin keskustassa pääaukiolla, Plaza Machadolla, oli mahdotonta liikkua. Näissä karnevaaleissa oli mielestämme aika paljon samaa kuin Suomen vapussa, joten meille tää ei ollut niin ihmeellistä ;)!

Tiedossa oli siis 6 päivän FIESTA ;)...

Pukeuduttiin tilanteen vaatimalla tavalla.

 

 

Perjantaiaamuna oltiin vaihtokoordinaattorin luona kokkaamassa tamaleja (tamales en español). Perinteinen ruoka. Maissinlehteen kääritään lihamössöä ja jt muuta juttua (hyvin meni oppi perille) ja sitten ne keitetään spesiaalissa keittimessä. Meininki oli vain TODELLA väsynyttä, koska takana oli karnevaalien 1.ilta ;)!

 

Lauantai-iltana oli hulppea ilotulitus, yhtä suurta ei kyllä aikaisemmin oltu nähty!! Päästiin ihailemaan tätä aitiopaikoilta, sillä meillä oli kotibileet hienossa talossa korkealla kukkulalla, josta näkymät oli upeat! Muutenkin nämä kotibileet oli vähän erilaiset, mihin on tottunut. Tämä koti oli 5-kerroksinen talo, Mazatlánin toiseksi suurin. Mukavahan tuollaisessa oli bileet pitää. Tarjolla oli perinteiset open bar ja itsetehtyjä tortilloja!

 

Tässä talossa oli hyvä järkätä isot kotibileet! Pihalta löytyi mm. uima-, poreallas ja vesiliukumäki.

Bileiden juomapuoli hoitui aika kätevästi.

 

Karnevaalien aikaa oli 2 paraatia rantakadulla! Paraatissa oli monia erilaisia vaunuja, musiikkia, tanssia...Ja paljon ihmisiä katsomassa, moni oli jo hyvissä ajoin varailemassa paikkoja pöydille, tuolille ja kaikille päivällistarpeille!?

 

Joka vuosi valitaan karnevaalikunintatar. Valituksi tulee se, joka maksaa eniten!? Tänä vuonna se oli kuvassa oleva kuubalainen Olga. Täällä ei tykätty siitä, että ei ollut meksikolainen, tämä Olga sai monia uhkauskirjeitä ennen karnevaaleja!?

 

Todella hauskaa oli tämä karnevaaliaika, vaikkakin hyvin rankkaa ;).

2h bussimatkan paassa Mazatlánista sijaitsee Sinaloan paakaupunki Culiacán. Culiacánia sanotaan Meksikon vaarallisimmaksi kaupungiksi, huumekeskukseksi ja siella tilastoidaan kolme murhaa paivittain. Eihan sita voinut jattaa nakematta! (sita paitsi kaupungissa sijaitsee suuri shopping mall). Taylor opasti meille ensin miten vaaratilanteissa toimitaan (jos kuulette laukauksia, heittaytykaa maahan ja suojatkaa paanne!!). Nailla ohjeilla otimmekin sitten eras kaunis lauantaipaiva bussin kohti Culiacánia.

Ensimmaiset kauhun hetket koimme jo Mazatlánin bussiasemalla. Kanssamatkustajat olivat lievasti sanottuna kuumottavia... Todella hamaraa porukkaa. Olimme myos lahes ainoat naiset bussissa. Kuski kertoi auton vessan olevan sen verran likainen, ettei sinne kannata menna. Ei pahemmin haluttu kayda ottamassa asiasta selvaa.

Itse kaupunki oli aika samantapainen kuin Mazatlán. Vanhoja rakennuksia ja ravintoloita joka kulmassa. Vain ranta puuttui. Paiva hurahti nopeasti Plaza Forumissa (ainakin Meksikon kansantalouden pitaisi kohentua, kulutetun rahan maaraa ei tee mieli edes miettia).

Illansuussa, n. 8 maissa paatimme lahtea takasin Mazatlániin. Kysyimme ensimmaisen vastaantulevan bussin kuljettajalta meneeko auto bussiasemalle. Ei se mennyt, mutta bussi itsessaan oli niin hieno etta pakkohan sen kyytiin oli nousta. (Katso video: http://www.youtube.com/watch?v=jJLuicSKXtk)Illansuussa keskusta (jonne bussi siis meidat lopulta vei) oli muuttunut vahan epamukavammaksi. Valaisemattomat kadut ja jengit joka kadunkulmassa saivat meidat turvautumaan taksiin, jonka kyydissa paasimme vihdoin bussiasemalle ja lopulta Mazatlániin. Hieno reissu kaikin puolin, ostoskeskukseen palataan viela ehdottomasti! Keskusta saatetaan ehka jattaa valista. :)

       Lievasti sanottuna psykedeelinen kulkuvaline

    Avenida del Mar aamunkoitteessa


    Wet look


    Mallinuketkin on huomattavasti muodokkaampia täällä kun Suomessa


    Anne koulumatkalla. Huom. luodinreiät ikkunassa turvallisuudentunnetta luomassa


    Koulu sijaitsee keskellä ei mitään, 40min bussimatkan päässä


    Tec de Monterrey, Campus Mazatlán


    Kouluruokala


    In case of maanjäristys / hurrikaani


    Maiju ruokaostoksilla